Kuopion kaupunki tavoittelee visiossaan olevansa 2040-luvulla 200 000 asukkaan ”Hyvän elämän pääkaupunki”. Kaupunkiin rakennetaan uusia asuinalueita ja vanhoilla alueilla kaupunkirakennetta tiivistetään. Tämä tarkoittaa, että kaupunkiin rakennetaan paljon uusia asuntoja. On syytä pohtia, että millaisia asuntoja tarvitaan.
Asuntopolitiikkaa ei pidä jättää vain rakennusyhtiöiden ja asuntosijoittajien temmellyskentäksi ja markkinoiden hoidettavaksi. Kunnissa on tärkeää huolehtia kaavoituksen ja asuntotuotannon monipuolisuudesta.
Asuntosijoittaminen on kasvussa ja se näkyy Kuopiossakin. Ammattimaiset asuntosijoittajat ovat olleet erityisen kiinnostuneita kasvukeskusten yksiöistä ja pienistä kaksioista.
Ammattisijoittajat käyttävät velkavipua, jonka avulla he ostavat yhä enemmän asuntoja uusista rakennuskohteista, joissa omarahoitusosuus on pieni ja yhtiölainan lyhennykset saa vähentää vuokratuotosta. Asuntosijoittajat hyödyntävät taloyhtiölainojen verojärjestelyjä nykyisin siten, että se ruokkii trendiä aggressiivisesta asuntosijoittamisesta.
Tästä johtuen suomalainen vuokra-asuminen on myös yhä enemmän velkavivutettua, ja vuokralaiset maksavat näitä sijoittajien ottamia lainoja suoraan vuokrissaan.
Markkinaehtoisen vuokra-asumisen yleistyttyä vuokrataso on noussut ja se puolestaan johtaa asumistuen suurempaan tarpeeseen ja maksamiseen. Näin yhteiskunta päätyy maksamaan asumistukimenojen muodossa asuntosijoittajien omaisuuden kartuttamista. Asumistukiin käytettäville miljardeille olisi muutakin käyttöä.
Yhteiskunnalle olisi kokonaistaloudellisesti edullisempaa rahoittaa enemmän julkisen palvelun kohtuuhintaista asuntotuotantoa, joihin myös pienipalkkaisilla ihmisillä olisi varaa ilman tukia.
Onkin kysyttävä, kenen tarpeeseen ja miten asuntoja ylipäätään rakennetaan. Spekulatiivinen asuntotuotanto eli sijoittaminen ja gryndaus tuottaa yhä pienempiä asuntoja, koska niistä on odotettavissa paras tuotto.
Etätyön yleistyttyä ihmisten kotien olosuhteet korostuvat. Tuotto-odotusten maksimoimisen vuoksi rakennettavia ”koppeja” asunnoiksi ei tule sallia.
Tavallisen kuntalaisen näkökulmasta tarvitaan viihtyisiä asuinalueita ja monipuolista asuntotuotantoa: omakotitaloja, rivitaloja ja kerrostaloja. Kohtuuhintaisia omistusasuntoja, vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja.
Tarvitaan ihmisen mittaista kaupunkisuunnittelua asukkaiden, ei maksimaalisten tuottotavoitteiden näkökulmasta.
Kuva: Lapti
Julkaistu Savon Sanomissa 28.5.2021
0 thoughts on “Asuntopolitiikkaa asukkaiden vai sijoittajien ehdoilla?”